Ville-Matti Tenovirta

1993, Kuopio
ville.teno@gmail.com

Ville-Matti Tenovirta

 

Taiteeni on peliä. Leikin väreillä. Leikin kielellä ja ihmisyydellä. Kulttuuri on pelikenttäni ja sen eri osa-alueet merkkejä ja muuttujia, joita käsittelen taiteessani tarinankerronnan muodossa.

Ihmisyyden rakenne kiehtoo minua. Työskentelyssäni tutkin tuon mekanismin muotoja ja sen syitä. Samaan aikaan olen tuon mekanismin vanki: altistun, houkutun ja tottelen.

Taiteessani en asetu mekanismien ulkopuolelle, vaan olen osa sitä. Viime kädessä teokseni ovat havaintoja kohtaamistani ilmiöistä suuressa ja ihmeellisessä kulttuurien sekasopassa.

Hetkellisyys on taiteeni luonne – sen kauneus ja virhe. Elokuva on työkaluni. Parhaimmillaan elokuvani on kaunis kasa karmeata kakkaa ja pahimmillaan koherentti huomautus huomisesta tai multainen muistutus menneisyydestä.

Kun ihminen syntyy, syntyy tarina. Sitten syntyy taide ja kaikki muu tuore (mutta mureneva) massa.

 

My art is a game. I play with colour. I play with language and humanity. Culture is my playing field and its various divisions are signs and variables that, in my art, I manipulate in a form of storytelling.

The structure of humanity intrigues me. In my work I inspect the forms and reasons of that mechanism. At the same time I’m a prisoner of that mechanism: I am exposed, I get tempted, I obey.

Of course, as I create, I’m still not outside of that mechanism. Actually I am a part of it. In the end my works are painted observations of the phenomena I’ve encountered in the great and wondrous chaos of cultures.

Momentariness is the nature of my art – the beauty and error of it. Filming is my tool. At its best my film is a beautiful mass of horrible poo whereas in worst case one could see a coherent notification about tomorrow or a dirtied reminder about past.

When a human is born a story is born. After that art, just like every other flaky material, is born.

 
 

Ultrasosiaalinen nisäkäs / Ultrasocial Mammal

videoteos / video work

Tämä on tarina ihmisestä, jolla ei ole vaihtoehtoja. Hän on päätynyt elämään todellisuudessa, jossa visuaalinen kulttuuri on houkutusta mielen tyydyttämiseen. Hän on lapsi vankina aikuisten keksimän keinotekoisen onnen maustamassa maailmassa.

Teos karrikoi maailmaa, jossa elämme. Se on elävä maalaus teknologian täyttämästä ympäristöstä, jonka asukit ovat osa uutta ultrasosiaalista kommunikointiteknologiaa.

Videon värillä on olennainen symbolinen arvo. Värit ilmentävät tyypillisiä ihmiskarikatyyrejä ja lapsekkaita tunteitamme. Väri välittää myös vihjeitä ympäristön tilasta ja ihmisten suhteista vallitseviin tilanteisiin. Videon kollaasimainen luonne kertoo kulttuurin riekalemaisuudesta, dialogin vähyyden kieliessä välittyvän informaation vajavaisuudesta ja yksinkertaisuudesta.

Sosiaalisen median ja teknologian luoja, soveltaja, orja ja asukki on ihminen, ultrasosiaalinen nisäkäs.

 

This is a story about a person with no options. This person has ended up living in a reality in which visual culture is a temptation towards the satisfaction of mind. This person is a child and a prisoner in a world spiced up with artificial happiness created by adults.

This film caricatures the world that we inhabit. It’s a living painting of the environment filled with technology. Its inhabitants are a part of a new ultrasocial communication technology.

The colour of this film has a crucial symbolic value. Colours express typical human caricatures: our childlike feelings. Colours also transmit clues about the state of the environment and people’s relationships to existing situations. The collage-like nature of the film speaks of culture’s tattered form, while the scarcity of dialogue suggests deficiency and simplicity of transmitted information.

The creator, user, slave and inhabitant of social media and social technology is human, the ultrasocial mammal.

 

vilma_teoskuva-28x28