Mikko Silvennoinen

1985, Kannonkoski
http://www.mikkosilvennoinen.com

 
Mikko Silvennoinen

Katson aina taaksepäin. Teoksissani hilpeät ja surulliset tapahtumat sekoittuvat toisiinsa luoden kuvaa lapsuudesta, maaseudusta sekä perheestä. Työskentelen pääasiassa videotaiteen parissa ja miellän itseni ensisijaisesti tarinankertojaksi. Vähäeleisesti, toteavaan sävyyn pohdin identiteetin rakentumista kurkottaen yksilön näkökulmasta kohti kokonaista kansakuntaa.

 

I always look back. In my artwork both cheerful and sad events blend together creating an image of childhood, countryside and family. My main medium is moving image and sound. I see myself primarily as a storyteller. In a plain and descriptive way I study the formation of the identity starting from the perspective of an individual and finally reaching out to the whole nation.

 
 

Tiettömän tien pää /
The End of the Non-Existent Road

kaksikanavainen videoinstallaatio / 2-channel video installation

 

”Jotta ihmiset alkaisivat ymmärtää yhteiskunnan me-yhteisöksi, heille täytyy muodostua käsitys yhteisestä historiallisesta tai myyttisestä menneisyydestä, joka yhdistyy nykyisyyteen ja jatkuu tulevaisuuteen. Kollektiivinen identiteetti, vastaus arvoitukseen keitä me olemme, saa muotonsa tarinoissa, joita itsestämme kerromme. Nämä kertomukset eivät peilin tavoin peilaa todellisuutta. Niissä on valintaa, uudelleenjärjestelyä ja yksinkertaistamista. Tarinat, joita kansallisen identiteetin ylläpitämiseksi kerromme, eivät siis löydy valmiina. Kertomuksissa tapahtumat yhdistellään merkitykselliseen peräkkäiseen järjestykseen jotain tiettyä yleisöä varten. Kertomuksen avulla tarjotaan näkökulma maailmaan ja ihmisiin, jotka kyseisessä maailmassa elävät.”
(Hinchman & Hinchman 1997b, xv – xx, Jokinen & Saaristo 2006, 40 mukaan.)

Lähde: Jokinen K. & Saaristo K. 2006. Suomalainen yhteiskunta. 2., uudistettu painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy

 

“To understand the society as a community, people must form an idea about shared historical or mythical past that merges into the present and continues into the future. Collective identity takes shape through the stories we tell about ourselves. These stories do not reflect the reality. They include selection, realignment and simplification. The stories that we tell to maintain the national identity are not ready-made. The events are arranged to a relevant consecutive order for a certain audience. A perspective on the world and the people living in it is presented through the story.” (Hinchman & Hinchman 1997b, xv – xx, according to Jokinen & Saaristo 2006, 40.)

Reference: Jokinen K. & Saaristo K. 2006. Suomalainen yhteiskunta. 2., uudistettu painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy