Juho Järvi

1989, Kangasniemi
http://www.juhojarvi.com

Sanni Saari


Maailma on monisyinen, kompleksinen ja ikuisesti lopullista määrittelyä pakeneva koneisto, jonka sisuksissa yritämme selvitä hengissä. Haluan yhä enemmän hidastaa, mennä syvemmälle, ymmärtää kokonaisemmin, kokeilla, tutkia, mietiskellä ja rauhoittua.

Elän eri teknologioiden kautta; käytän välineinäni videota, ääntä, ohjelmia, ehkä tulevaisuudessa koodausta, mutta silti kaipaan vain lähemmäksi luontoa. Muuten jotain hyvin tärkeää jää uupumaan. Nämä välineet ovat oma porttini astua arkipäiväisen itseilmaisuni tuolle puolen.

Mitä enemmän teokseni herättävät assosiaatioita ja ristiriitaisiakin yhdistelmiä, sen parempi. Ei tahallisen sekoittamisen takia, vaan koska sellainen maailma on; joka hetki valtavasti merkityksiä tuottava jättiläinen. En halua päästää teokseni kokijaa helpolla, vaan vaadin pysähtymistä, kärsivällisyyttä ja tarkkailua, sillä ei maailmaa voi ymmärtää hätiköiden ja yksinkertaistaen.

 

The world is a multifaceted, complex machine that is ever escaping our ultimate definition as we try to survive inside of it. I want to slow down more, go deeper, understand more fully, experiment, explore, meditate and calm down.

I live through different technologies; I mainly use video, sound, programs, maybe coding too, but I still long to be closer to nature. Otherwise something very important will be missing. These tools are my gate to step beyond my everyday expression.

The more my works invoke associations and contradictional combinations, the better. Not because I wish to deliberately confuse, but because that’s what the world is; a giant that creates enormous amounts of meanings every moment. I don’t want to leave the experiencer of my work unchallenged, instead I demand halting, patience and observation because the world cannot be understood while rushing or by simplifying things.

 

Kivettynyt limbo / Petrified Limbo

videoteos / video work


Pinnat ovat jäätyneet, aika on vääntynyt kierteelle. Teos tekee matkan hahmojen pään sisälle, syvämietteisiin, assosiaatioihin ja pelkoihin. He kaikki ovat omilla tavoillaan valtavan suurten muutosten keskellä, erilaisten siirtymäriittien välillä, epävarmuuksien tiloissa. He yrittävät ratkoa ongelmiaan älyllisesti, tunteiden vallassa ja turtuneina. Mutta lopulta he vain pyörivät aivojensa ristikkäisten reittien loputonta usvaista kehää.

 

Surfaces are frozen, time has twisted. The work makes a journey inside the characters’ heads, consciousnesses, associations and fears. All of them are in their own ways in the center of huge changes, between different transitions, in the states of uncertainties. They try to solve their problems intellectually, emotionally and with numbness. But in the end they only circle around the endless foggy crossroads of their brains.

 
juho_teoskuva