Anni Waris

1987, Helsinki
http://www.cargocollective.com/anniwaris

 

Anni Waris

Rikon tekemisessäni hierarkioita ja siten myös perinteitä, jotka ylläpitävät niitä. Teokseni käsittelevät yhteiskunnallisia asioita henkilökohtaisella tasolla, ja järjestelen tuntojani taiteen keinoin. Yllättävät kontrastit tuovat esille puolia, jotka usein jäävät huomaamatta.

Vältän työskentelyssäni kallista kalustoa. Kännykän kamera tai kopiokone on kenen tahansa saatavilla, ja siten välineenä tasa-arvoisempi. Teknisen apuvälineistön puutteessa on keskityttävä sisältöön.

Käytän paljon kierrätysmateriaaleja ja etsin ilmaisua, joka tuottaa mahdollisimman vähän uutta tavaraa.

Taiteelle ei ole määreitä eikä taiteessa ole sääntöjä, eikä sitä pidä eristää sille tarkoitettuihin tiloihin. Tehokkuus on tuhoisaa: olennaisinta on tekeminen, ei lopputulos tai lopputulemattomuus. En odota paljoa, mutta tavoittelen kaikkea.

 

I work towards breaking hierarchies and thus also the traditions that sustain them.

My work deals with sociological issues on a personal level, and I organize my feelings through art. Unexpected contrasts bring out aspects that often go unnoticed.

I avoid using expensive equipment. A cell phone camera or a printer is available to everyone, and therefore a more equal tool. Due to a lack of assistive technical equipment the focus is on the content.

I use a lot of recycled materials and look for a way of expression that creates new material as little as possible.

There are no definitions nor rules for art, and it should not be isolated to spaces designated for it. Efficiency is devastating: the action itself is the most essential, not the end result or the lack of it. I do not expect much but I reach for a lot.

 

Bio

installaatio, kasvit, sekatekniikka / installation, plants, mixed media

 

Prosessi on olennaisin osa teosta. Dyykkaan roskiksesta poisheitettyä ruokaa, ja istutan ja kasvatan sen uudestaan.

Tuotteen suunnittelu, jalostus, tuotanto, pakkaaminen, säilyttäminen, kuljettaminen ja myyminen kuluttaa käsittämättömän määrän energiaa. Jossain tietyssä vaiheessa hyödykkeen määritelmä muuttuu roskaksi, usein jo ennen kuin sitä on ehditty käyttää mihinkään. Kierrätyksellä tuotteen elinkaarta pyritään taivuttamaan ympyräksi, vaikka tuotannon synnyttämää hiilijalanjälkeä on mahdotonta mitätöidä.

Millä hetkellä ruoka muuttuu ravinnosta jätteeksi? Jätteestä taiteeksi? Määritelmän päättää aina määrittelijä. Jokin ei voi olla vain vähän taidetta, tai melkein roska.

Teoksessa konkretisoituvat valinnat:
hajoaminen vai kasvaminen,
kuluttaminen vai dyykkaus,
metaani vai happi,
loppu vai alku.

Prosessissa likaisesta tarpeettomaksi määritellystä syntyy puhdasta, tuoretta, uutta.

 

The process is the most essential part of the work. I dumpster dive thrown away food, and plant and grow it again.

Designing, processing, producing, packaging, storing, transporting and selling goods consume unimaginable amounts of energy. Somewhere at a certain point the definition of a commodity changes to trash, often before it even has been used for anything. Recycling tries to bend the lifespan of the product into a circle, even though the carbon footprint of the production can not be undone.

At what moment does the food turn into waste? From waste into art? The definition depends on the definer. Something can not be just a little bit art, or almost trash.

Different options materialize in the work:
decomposition or growth,
consuming or dumpster diving,
methane or oxygen,
the end or the beginning.

In the process something defined as dirty and useless generates pure, fresh and new.

anni_teoskuva

yksk_0112